Super*nainen™

Kuvittele lokakuinen ilta, tuuli vinkuu ja kosteus tunkeutuu luihin saakka. Ilta, jolloin ikkunasta näkyy pelkkää pimeää. Seisoessasi ikkunassa, näet vain oman heijastuksesi.

Istut tuoliisi, kuten satoja kertoja ennenkin ja annat muistojen vallata mielesi. Olet 76-vuotias ja onnekas, sillä olet hengissä ja toimintakykyinen, toisin kuin monet tuttavasi. 

Annat mielen vaeltaa taaksepäin. 

Mietit, kuinka et kehdannut mennä mereen uimaan lämpimänä kesäiltana, jottei paksut reitesi ja selluliitit olisi näkyneet.

Et koskaan palvonut aurinkoa ja pelannut rantapelejä, sillä vatsasi näytti liian suurelta bikineissä.

Kuvittele, kuinka et useimmiten uskaltanut nauraa suu auki, kunnes vesi valuu silmistä, koska luulit hampaidesi olevan vinossa tai liian keltaiset. Nyt suussasi on täydelliset tekohampaat, muttei enää montaakaan syytä nauraa.

Muistele, kuinka et antanut itsesi pitää hauskaa, koska kotisi oli epäjärjestyksessä tai jokin muu velvollisuus oli hoitamatta.

Et uskaltanut laittaa päähäsi valtavan kokoista hattua tai istahtaa kuumana kesäpäivänä ostoskeskuksen rappusille nauttimaan tötteröjäätelöä, koska se olisi voinut näyttää typerältä ulkopuolisille.

Kuvittele kuinka olisit halunnut tanssia auringonnousuun, matkustaa Pariisiin hetken mielijohteesta tai hullutella nurmikolla lasten/lastenlasten/koiranpennun kanssa. Ajaa moottoripyörää tai laskea mäkeä. Etkä tehnyt niistä mitään. Luulit olevasi huono tai riittämätön. Tai ettei se sovi. Että ”fiksu” elämä palkitsee joskus.

Mieti, kuinka kaikki nuo vuodet tuhlasit epäröintiin. Eläen pelossa. Peläten muiden reaktioita, peläten epäonnistumista. Ja nyt. Nyt on myöhäistä. Olet jo liian heikko juoksemaan ja liian hauras repäisemään. Olet onnekas ollessasi edelleen hengissä, sillä sitä eivät kaikki saaneet, mutta murheellinen kaikesta, mikä jäi tekemättä.

Mutta ellet vielä ole täysin vanhuuden heikentämä, elä! Elä juuri nyt, elä sellaisena kuin olet! Et ehkä voi enää hypätä benji-hyppyä, mutta voit vaikka laulaa sydämesi kyllyydestä! 

Huomaa nyt, että sinä olet hitto-vie ihan supertyyppi ja sinulla on tämä elämä elettävänä ja olet jokaikinen päivä lähempänä 76- tai 100-vuotispäivääsi. Jos siis olet onnekas ja elät pitkään.  Mutta olet minkä ikäinen tahansa, laita violetti hattu päähän ja suuntaa kohti seikkailua, hauskuutta, iloa ja intoa!

Mene, tee, toteuta, unelmoi! Älä alistu, älä nahistu! Elä!

Sisareni Annukka pyöritti ravintola Poimaria Paimiossa lähellä Turkua vuosina 2009-2021 ja pääsin aitiopaikalta seuraamaan toimintaa. Heillä kävi vakioasiakkaana iäkäs pariskunta AINA kun oli jokin live-esiintyjä. Suunnattoman herttainen, valkotukkainen vanha rouva ja harmaa, hieman kumarainen herrasmies. He saapuivat AINA kun tapahtui ja he tanssivat! He nauroivat! He olivat hetkessä ja innostuneena. He saapuivat, oli kyse heavyrockista tai popmusiikista. Ja he nauttivat illastaan! Ja he olivat aina myös esimerkkinä meille muille siitä, kuinka elämä ei todellakaan lopu vaikka ikää kertyy ja kuinka nautitaan elämästä. Aikanaan herra poistui keskuudestamme, mutta siltikin rouva saapui edelleen viettämään hauskaa iltaa livemusiikin parissa. Hän on varsinainen supernaisen malliesimerkki!

Mutta, jotta voimme elää supernaisena, meidän on tunnettava itsemme ja luotettava omaan itseemme. Meidän pitää tietää mistä tulemme ja millaisia olemme. Meidän on syytä ymmärtää halujamme, toiveitamme ja sitä, mistä kana pissii omalla kohdallamme. 

Kuten meistä jokainen, me turrumme ja tyydymme. Me tarvitsemme välillä herättelyä ja ravistelua. Minulla on tarjota sinulle apuvoimia omannäköiseen elämään. Nyt-hetkeen, tässäoloon. Siihen, miten voimme elää tässä ja nyt, jotta uskallamme ottaa kiinni mahdollisuuksiin huomatessamme ne ja miten unelmia viedään täytäntöön. Voin auttaa. 

Ota kirja tai kurssi, joka eniten sinua resonoi ja tullaan tutuiksi. Sinä olet tärkeä! Sinä olet ainutlaatuinen!

Xoxo

Anne