Super*nainen™

Tämä Kaija Koon biisi on ihana, loistava ja upea ylistyslaulu meille kaikille supernaisille ja sielun siskoille! 

Analysoidaan se läpi.

Kaija Koo - supernaiset

Lähde: Musixmatch

Lauluntekijät: Arto Samuli Tuunela / Iisa Pykaeri

Kappaleen Supernaiset sanoitukset © Hmc Publishing

”Taas me kohdataan kun päiviä ois mennyt vaan

Elämälle kiitos, jatketaan

Siitä mihin jäätiin viimeksi kun tavattiin

Meikit naamoilta me naurettiin”

Siis se, että ihmisellä, naisella on vanhoja tai uudempia ystäviä, joiden kanssa voi jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin, on kullanarvoista! Silkkaa timanttia on se, että voi luottaa omaan piiriinsä ja pitää hauskaa niin, että ripsivärit valuu pitkin poskia ja edelleen naurattaa! 

”Yksi sai kaiken mutta liian aikaisin

Toiselta vei musta vuosi hiuksetkin

Minä uskalsin kylmään veteen sukeltaa

Tunnen itseni, nyt kokonaan”

Tämä pieni kohta laulussa sen sijaan kertoo valtavista asioista. Jos saa liikaa siihen, minkä voi kantaa, on auttamattomasti liikaa. Joskus voi saada liikaa, liian pian ja liian vahingossa, sattumien summana. Tai saada liikaa ilman, että on mahdollisuutta toimia sen kanssa. Se voi aiheuttaa suuria ongelmia, ellei oma itsetunto, oma termostaatti ja oma viisaus kykene käsittelemään kaikkea. Sekin on hurja oppi joutua kaikkeen liian aikaisin. Mutta siitäkin selviää!

Toiselta musta vuosi vei hiuksetkin eli terveyden. Terveys on ensisijaista, jotta voimme elää. Oliko tässä kyse stressistä vai syövästä? Sitä tämä vauhdikas kappale ei kerro, mutta meille kullekin se kertoo omaa tarinaa sen mukaan, mitä olemme nähneet tai kokeneet. Sairaudet ovat kokonaisvaltaisia alistajia. Ja hirveän usein, ellei se osu omalle kohdalle, emme osaa oikein suhtautua siihen. Koemme joko liikaa tai liian vähän myötätuntoa. Emme kykene olemaan läsnä kuin sen, mitä ymmärrämme. Tämän vuoksi useimmiten ns. kohtalotoveri on parasta, sillä kokemus ja tunne on samankaltainen. Ja tunne siitä, että joku ymmärtää niitä sekavia ja pelontäyttämiäkin ajatuksia, on kullanarvoista. Se, että läheiset yrittävät olla lähellä, tuntuu usein sairastuneesta keinotekoiselta. Siksi on erinomaisen tärkeää kysyä, kuunnella ja olla vain.

Tarinan päähenkilö sukelsi kylmään veteen ja oppi itsensä. Ja se on tämän tarinan ydin. Me, niin hän kuin sinä, voimme oppia itsemme useimmiten sen kylmän veden kautta. Mekin joudumme sukeltamaan sellaisiin vesiin, joissa joudumme kohtaamaan pelkojamme, peikkojamme ja uudistumaan.

Harvoin ihmisenä kasvaminen tapahtuu ilman ns. kylmää vettä. Olemme mukavuudenhaluisia ja vältämme ikävyyksiä. Vasta kun on pakko sukeltaa, opimme uimaan. Vasta kun maailma lyö ilmat pihalle, uudistumme. Vasta kun kuivuus on tappaa meidät, etsimme vettä.

”Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen

Yö vie meidät, mä mitään muuttais en”

Meidän supernaisten tehtävänä on juurikin nousta yli pyykkivuorten ja lasikattojen. Meidän on noustava ylös-ulos ja näytille, olemaan tasavertaisina, upeina, mielettömän läsnäolevina ja kertakaikkiaan hyökättävä kiinni elämään. 

”Yö vie meidät, mä mitään muuttais en

Joskus kun mä lähden voitte värssyn kirjoittaa

Hän pystyi aamuun saakka tanssimaan”

Ei ole ainuttakaan syytä, miksi meidän tulisi säästellä itseämme hautaan. Päinvastoin! Pitäkäämme tavoitteena, että kun lähdemme, olemme loppuunkulutettuja raatoja ja joka voi vielä kuolinvuoteeltaan hihkaista: olipa matka!

”Korkkarit kattoon, tää ilta on meille

Mun sielunsiskoille, supernaisille

Laseissa kuohuvaa, silmissä kultaa

Ja auringonnousuun on ikuisuus aikaa

Tää on se hetki, ei multa mitään vaadita”

Toisinsanoen, eletään niin lujaa kuin osaamme ja voimme! Laitetaan lasit täyteen, nautitaan kun voidaan ja pidetään yhtä! Kilistetään, tanssitaan, nauretaan, iloitaan ja hitto, eletään niin maan perkeleesti!

Volyymit kaakkoon! Sillä tämä biisi on tehty meille, sielunsiskoille ja supernaisille!

Kaada lasiin kuohuvaa ja kimalla kultaa!

Meillä on ikuisuus aikaa! Tää on se hetki, kun elämme!

https://youtu.be/VypvZuJ4QmE

Kuka muuten on supernainen?

Supernainen on tavallinen nainen,

Joka lukee tätä tekstiä luullen ettei ole

Joka jatkaa lukemista ihmetellen

Joka katsoo peiliin ja toteaa, no jaa

Joka on elänyt omaa elämäänsä minkä on kyennyt

Joka unohtaa, mistä kaikesta onkaan selvinnyt ja mistä kaikesta päässyt yli

Joka oppii olemaan totta itselleen, jotta voi olla totta maailmalle

Joka on huolehtinut muista enemmän kuin itsestään

Joka tuntee ja kokee, joka haluaa ja tahtoo

Joka unelmoi ja asettaa tavoitteita

Joka nauraa väärässä kohdassa elokuvaa ja itkee herkistyessään lohduttomasti

Joka mokaa ja yrittää taas parhaansa

Joka kaivautuu peittoihin kun elämä iskee raekuuroa lasiin

Joka nauttii, kun läheiset on onnellisia

Joka iloitsee onnistumisista ja murehtii vääryyksiä

Joka luulee joskus menettäneensä järkensä

Joka nousee aamulla ja laittaa kahvin tippumaan

Joka epäilee itseään ja valintojaan

Joka syö liikaa suklaata ja kuuntelee liian lujaa lempimusiikkiaan

Joka on kohdannut vaikeuksia

Joka on viettänyt villiä nuoruutta

Joka on lotonnut toiveissaan pelastaa joku muu rahahuolista

Joka on keittänyt puuroa rakkaus rinnassaan

Joka on suuttunut silmittömästi ja raivonnut 

Joka on tehnyt väärin ja yrittänyt korjata virheensä

Joka on juonut liikaa viiniä ja tilittänyt elämäntarinaansa väärälle ihmiselle

Joka on istunut takkatulen äärellä miettien liekin ja elämän tarkoitusta

Joka on haaveillut lähtevänsä pois nykyisestä elämästä

Joka on ollut kuulevana korvana ystävälle

Joka on pelastanut pörriäisen tarjoamalla sille sokerivettä

Joka on hermostunut sovituskopissa nykymuodille

Joka on aloittanut uuden harrastuksen

Joka on nähnyt muutakin kuin oman kotipiirin

Joka kulkee silmät, korvat, nenä ja ihokarvat tuntevina

Joka rakastaa hyvää ruokaa

Joka sekoilee sanoissaan, kun pitäisi olla selkeä

Joka omaa kummallisen huumorintajun

Joka lähtee mieluummin ulos kuin jää pesemään saunan lauteita

Joka valvoo täysikuuta tai ihannoi ukkosta

Joka pelkää hämähäkkejä mutta voisi ajatuksissaan silittää leijonaa

Joka tykkää kukista ja kauniista asioista

Joka stressaa arjen sujumisesta

Joka säikähtää jos ovikello soi, ilman että kukaan on kertonut tulevansa

Joka selaa sosiaalista mediaa, ellei jotain muuta tapahdu

Joka unelmoi lomasta jossain eksoottisessa rantakohteessa

Joka pelkää jotain sattuvan

Joka tietää ajan kuluvan

Joka ymmärtää olevamme ajan armoilla

Joka huomaa kauneuden sellaisen kohdatessaan

Joka kaipaa tukea ja kuulluksi tulemista

Joka tunnistaa itsensä monesta kohdasta, mutta on epävarma

ja sinä, supernainen olet aivan ainutlaatuinen!

❤️